Kesä asti meni suht koht hyvi. Sit yks päivä maalatti tyäpaika naapuris talo katto ruiskuttamal. Ja mun ja yhreksä muun autot oli punases maalisumus. Talo omistaja pesi kätes jutust, maalareil ei ollu vakuutuksi. Mut niil oli kyl sit muuta; tarina mukka tuamioi pahoinpitelyist ja kaikke simmost, ja velkka sinne sun tänne. Muutama kohtaamise jälkke ymmärretti, et paras maksa viulut omast pussist, nii ainaki terveys ja henki säily. Tämä tapahtus just samal viikol, ku meinasi mennä vaihtama auto. Ei vaihrettukka.

Sit yht`äkki auto lakas ottamast kiarroksi, hyytys. Ei ku korjaamol, ja makso maltai.

Viiko pääst siit ilmotti auto, et jarrupalat tartte vaihta. Taas korjaamol. Menivät sit kysymät vaihtama paljo muutaki. Ja taas makso maltai. Tämä oli viime viikol.

Ku mää sit ajoi korjaamolt kotti, ni vähä ihmetteli simmost piänt käryy, ku tuli yhrest pyäräst. Luuli kuitenki, et ne oli uuret osat, ku ens vähä haisi. Kunnes sit seuraaval reissul huamasi, et pyäräki oli tulikuuma. Ja käry oli kamala. Eiku reklamoimaa. Eivät eres anteeks pyytäny tai pahotellu, vaik oliva vahinkos hajottanu jonku osa mun autost!

Tänäpä aamu vein sit auto takas korjaamol. Piti saara auto iltapäiväl takas. Ja olisi kyl tarvinnu sen torellaki! Mutku miäs meni hakema sitä, ni nämä valopäät oliki tilannu siihe väärä osa, vaik oliva monee kertaa kysyny mikä pyärä oli kysees. Eiväkkä voine soitta ja sanno, ettei auto saakka tänäpä. Huame kuulemma pitäis saara. Ja syytä olis saara kans! Taik muute mää suutu oikke julkisest! Mult ruppe menemä hermot.

Nymmää vaa sit laulele ittekseni, et "on paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä...". Sitä mää pruukaa ain laulel ittekseni, ku menee huanost. Joskus se autta, ain ei.

No, töis sit tuli jutuks, et jos mentäis porukal keilaama ja otettais oikke kisa. Mää siin sit meni vähä liikoi kehuskelema, ja nyt tyäkaverit sit luulee, et mää ole oikke haka keilaamises.

Oikeestas mää luuli vähä ittekki nii, kunnes sit menti tänäpän keilaamaa perheen kans. Ei luistanu peli, ei sit yhtä. Hävet sai, 4-vuatias kuapuski heitti paremmi, ku mää. Perhe nauro munt, ku olin kuitenki vähä niinku liianki innokas. Teinit ei varma enä kehta ollenka tulla mun kans keilahallil.

Mun o pakko nyt äkki ruveta reenaama vähä, et ossaisi sit eres jotta, ku mennä tyäporukal keilaama. Ettei tartte hävet!

Sillo ku mun poika, joka nyt o jo mua pirempi hujoppi, alotti koulu, oli alku aika hankala. Jotenki siin sit rämmitti jouluu asti, ja alko jo näyttä silt, et poika muistaa ittes lisäks tuara tavaraski kotti. Ainaki useimmite.

Joululomal yhten päivän poika sanos mul kyyneleet silmis, et "äiti, sää et ol ollenka kertonu mul, et koulu jatkuu viäl!"

Mää e tiänny mitä mää olisi sanonu, ku poika oli nii tosissas. Mää en torellakaa ollu maininnu, et kysees oli vaa pari viiko loma. Olin pitäny asia liia ittestäs selvänä. Mun kävi nii surku poikaa, ku joutusi sanoma, et voi kulta piän, koulu jatkuu viäl aika mont vuat.

Yhtee aikaa poika kanto repussas kaik mahrolliset kirjat, ettei vaa unohra mittä kotti. Vuasie varrel hänest o kuitenki kasvanu oikke "kunno miäs", joka hoita koulus ja läksys, eikä kuitenka turhii murehru.

Eli iha totta se o, et alku aina hankala, lopus kiitos seiso.

Joskus mää jäti kyäki pöyräl lapu, et lope uupunu äiti pyytää, et laittaka tiskit koneesse. Jos e huamannu yksilöirä pyyntöö jommalkummal, ni kumpika ei laittanu. Ja jos huamasi, ni "valittu" valitti mun kottitultuani, et "miks mää" ja "kui ei toi".  Sil seurauksel, et mul meni hermot, ja tei itte.

Kesäkuu alus mää sanosi mukulil, et ahkeruus palkitaa. No, mittä kummosemppa ahkeruut en huamannu. Nyssit poika sanos yks päivä mul, et "äiti, sää sanosit, et ahkeruus palkitaa. Mää ole koko kesä laittanu tiskit ja viäny roskat ja siivonnu. Misä o palkka?" Mää ens vähä motkoti, mut muisti sit, et hän kyl oli sata rosentti ahkerampi, ku sisko, jote annoi sit kuitenki kympi. Taisi olla vähä liia hellämiäline.

Katteli telkust entise kotikaupungi Turu kulttuuripääkaupunkiavajaissi. Oli maar se onni turkulaisil, et ku koko pääkaupukihanke o  varma tullu tosi kalliiks, ni ainaki siin pääsivä halvemmal, et stx lainas haalarei!

Ajatelka kui kalliiks olis tullu, jos olis tarvinnu osta kaikil niil masentune näkösin lampsineil tyypeil vaatteet. Ei sunka ne ny misä vaa krekkaleis olis voinu ol? Tuli miäle, et olik siihe homma rekrytoitu kaik ne stx:ä lomautetut tai irtisanotut? Siin tapaukses ei tarvinnu eres sovitta haalarei etukätte. Kui kätevää!

Meni takas rati taakse ja siirsi auto tois pual. Nousi ulos autost: "Ei perhana, viäläki vääräl pualel!".

Nyt munt rupes jo hävettämä, et ei sunkka kukka vaa nähny, ja ajoi taas tois pual mittari. Oli senttä oikkial pualel, mut huamasi et en saa tanki luukku auki. Mää en ollu ikän tankannu sitä mun talviauto, ku miäs oli kiltist tankannu se joka kerta, varmaa hyvitykseks siit, et mää ylipäätäns joutusi ajama sil rotjol koko talve. Mun oli pakko mennä takas auto istuma, ja soitta miähel, et mimmottos se luuku saa auki. Miäs sanos, et tul kotti vaa, ni kyl mää sit käy tankkaamas se.

Nii mää sit kaasuti tyynest pois päi mittarilt ja meni kotti. Ja toivosi, ettei kukka vaa ollu nähny mun törttöilyy.

Olin siin sit kassal ja tuli maksamise aika. Ojensi pankkikorti kassaneiril, iha pahaa aavistamattoman. Kassaneiti sanos, et mun pankkikortti o menny vanhaks!

No, voi su... emmää ollu muistanu hakke uut kortti pankist! Kyl mää sit hyvi muisti, et siält oli jo aikka sit tullu kirje, jos kehotetti hakema uus pankkikortti. Enkä mää ollu hakenu.

Jonoo oli mun takan vaik kui pal, eikä mul ollu tarppeks käteist. Puna hiipis poskil ja hiki pääl. Onneks kassaneiti hoksas ehrotta, et maksaisi äs-kortil! Mää e ollu ikän enne maksanu sil, ja onneks siäl oli raha! Nii, et simmottis mää sit selvisi kaupast ulos.

Äkki sit kaahasi kamala vauhti pankki. Ja eiks ne peevelit ollu sulkenu jo yhrelt! Mikä aika se o lopetta tyät, häh? Kysyy vaa yks epätiatone. Onneks o äijjä, ni voi maksatta sil kaik ruakaostokset lauvantain. Ja saan viäl kaverinki kauppareissul!

Ei ni paha, ettei jotta hyvääki!

Eile ei ensiks löytyny mistä maalitela, vaik miäs oli iha varma, et meil simmone jossa o. Illal myähä, liia myähä, se sit vihro löytys, ja oli tarkotus alka maalama heti aamust. Jottei kaik olis liia helppo, se maali oli tiätyst piloil. Iha ryynimäine ja kova klöntti purki pohjal. Meinasi mennä viämä se takas, mut sit ei löytyny kuitti mistä. Kyl se sit kuitenki löytys, vettyneen roskiksest.

Seuraavaks mää huamasi, et ei se halpahalli ol auki sunnuntain. Ei siis maalata tänäpän. Miäs oli perääantamaton. Hän meinas, et kyl hän saa maali kunnolliseks, ku oikke pal vispa. Hän sit vispas simmosel porakonevispiläl autotallis. Mun hiano auto viäres. Ens oli menny iha hyvi, mut sit oli maali vaa jotenki kummallisest alkana lentämä. Iha ittelläs. Yläkertta meijjä muitte tykön kiipes miäs, mil oli naama valkone, ku kalkkilaiva kapteenil, kenkätki oli valkoset. Arvatka mitä mää ajatteli ensmäitteks. Mun auto. Mut onneks oli onneaki tänäpän. Autos ei ole valkossi raitoi tai pilkui. Onneks.

Onk se nyssit tykkylunta, ku puis o, vai mikskä sitä sanota. Joka tapaukses puut o niin pal täyn lunta, ettei ne kestä sitä painoo. Vähä aikaa sit kuulus kamala rytinä, ku iha meijjä talo viäres katkes yks iso kuusi. Lumi vaa pöllys! Mää oli just ajatellu lähtee nuarimmaise kans ulos, mut tuli sit toissi ajatuksi, ku miättisi kui pal puit meijjä talo ympäril o. Mitä jos joku niist katke ja putto meijjä pääl?

Eile aamul oli iha kamala keli, ku räntä tuli taiva täyrelt. Kävi viämäs esikoise iso tiä vartte, ku hän lähti komppama alennusmyyntei. Kottipäi körötelles ehtisi just funteerat, et kyl mää ennemmi aja taka-, ku etuvetosel autol, ni eik tää mun etuvetone talviauto karannu käsist! Mää oli iha hättä kärsimäs, ku auto meni tiä lairast laita, eikä meinannu ollenka topat. Onneks ei tullu kukka vasta. Syrän hakkas viäl kotonki.

Eile illal jännitetti, et kestääks jääkaapi ja pakastime moottorit sitä, et sähköt pritkus yht`mitta. Nukkuma mennes mää oli iha varma, et hajonnu o, ja aamul o laimiska lattial, ku pakastin o sulanu. Ei onneks ollu. Mää ole testannu tänäpän jo kaks kertta, et pakastin toimi. Ja mimmottos? Ei saa kerto sit mun lapsil, et äiti söi salaa kaik jäätelö...

Tänäpä kävi Ikeas yhre murku ja yhre uhmakka kans. Onneks murkul oli hyvä päivä ja hän autto munt, muute en olis pärjänny. Kottot Ikea asti (noi pual tunti) mukula parkus, ku ei osannu laitta takki kiin itte. Eikä saanu autta, ei tiätenkä, ku "mää itte!". Ikea parkkipaikal hän sit ilmotti ilosen, et "en itke enä yhtä!". Vaikkei ollu takkika kiin.

Sisäl Ikeas alko sit taistelu. Mukula ku ei olis millä ollu rattais, ku olis halunnu kävellä itte. Muute tiätty se sopis mullekki, mut siäl alakerras misä o astiat, siäl en uskaltanu anta kulke itte. Olis voinu muute vaik hajota jotta. Onneks isosisko uhrautus ja taisteli pikkusisko kans, ja raahas väkisi sylissäs kriittisimpie paikkoja ohi. Kiitos hänel siit. Totesin kyl, et ei olis pikkane millä päässy kattoma Ikeasse, kyl nii kova ääni kuulus joka pualt misä hän kulki. Jossei se ollu suara huutoo, ni sit hän huus äitii. Mut nii vaa siältäki selvitti henkis. Hiki kyl oli.

Eile olti Skanssis ostamas sisäpelitossui toisel murkul. Koko matka kottot Skanssisse hän hoki mul, et hän halu mennä kaveris tykö, eikä ostoksil. Hoki ja hoki ja hoki, nii et jossa vaihees mul pimahti niimpal, et pääsi iha v-sana, vaik mää koita sitä välttä viimisse asti. Ja vaik hän tiäs hyvi, et ne tossut pitä olla maanantain liikuntatunnil, ku opettaja oli jo huutanu niitte puuttumisest. Samal reissul piti sit osta isolsiskol talvisaappat, ja tää toine murkku hoki mun korvajuures, et meil o kiire, nyt pitä mennä, mun pitä pääst kaveri tykö... Ja nii siin sit kävi, et hermostuksissamme ostetti liia piänet saappat. Koton vast huamatti. Kyl otti päähä. Onneks mummi lupas mennä vaihtama ne isommiks, olis varma hermoromahrus tullu, jos olisi joutunu menemä takas viäl.

Ja molemmil näil reissuil o unohtunu osta sil uhmaikäsel reppu, ku menevä päiväkoris retkel ens viikol. Nii, et huame o onneks Mylly auki, ku niil o jotku remonttiavajaiset, mut onneks miäs lupas tulla mukka. Mahtaisinks mää saara jäärä kotti kokonas?