Mul ei ol ittel sattunu viime päivin mittä hauska, mut muistus miälee yks juttu meijjä kyläst muutama vuare takka.

Simmone huhu rupes kiärtämä, et yks miäs tält kylält o kuallu. Juttu meni sit yhre vanha miähenki korvii, ja hän soittama tyttärelles, et men ostama atressi.
Näi tapahtus, ja atressi lähetetti: Lämmin osanotto...
Pari päivä pääst sois puhelin, ja vainaja siäl: "Mää tääl vaa. Mää olisi vaa ilmottanu, etten mää viäl ol kuallu."

Ja mitä täst sit opita?
Kannatta soitta ens oletetul vainajal, et oleks kuallu, ennenku ryntää ostama atressii.