Mun äiti kävi nuarempan auttelemas siskoans ain, ku Yliopistokarul oli katumarkkinat. Sen sisko oli töis yhres miästevaateliikkees.
Kerra sit oli asiakkaaks tullu yks frouva, jonka mun äiti tunsi ulkonäölt, ja tiäsi kans sen frouva miähe. Se pariskunta ei kumminka tuntenu mun äitii yhtää.
Tää Frouva oli kattellu siin alennuslaaris olevii miäste kalsarei, mut mun äiti huamas, et ny frouva kattelee iha liia piänii sen miähel. Hän oli sit avuliaast sanonu, et frouva hyvä, noi kalsarit o iha liia piänet teijä miähel, nämä olis sopivamma kokoset.
Frouva suu oli loksahtanu auki ja naama menny merkillise näköseks, ku hän oli funteerannu, et kui ihmees toi muija voi tiätää minkä kokoset kalsarit häne miähelläns o!