Mää oly kyl niimpal kauhia onnelline mun uurest tyäpaikast! Itte tyä o monipualist ja haastavaa, ja tyäkaverit o kivoi ja avuliai.
Mut pari viiko sisäl o tulos oike tulikaste: mää jouru pitämä tuntei ruattikiälissi kouluihi! Voi kamala! Kyl hermostutta nyt jo!
Mää, joka ole iha ummikkosuamekiälisest perheest, ja keksisi se myyrfeeperinki!
Mää koita selviyty siit ilma, et joku äiti, isä tai opettaja kirjotta paikallislehte, et kui voi olla mahrollist, et tuntei pitämä lähetettä muidu, joka ei eres oikke ossa kunnol ruatti.

Mahtaak mul käyrä samal taval, ku yhrel tutul, ku oli nuaren naisen nuarisosihteerin yhres lähikunnas. Hän joutus ens töikses pitämä puhet vanhempai-iltta, jos oli koko jumppasalilline ihmissi, ja hän puhumas korokkel.
Hänt oli hermostuttanu niimpal, et hän pyärtys. Sisukkast hän oli noussu vastaväitteist hualimat ylös jatkaakses, mut pyärtys uuresta hetke pääst. Sillo oli yläaste ja lukio rehtorit napannu hänt jaloist ja käsist kiin, ja kantanu pois. Ja hän oli vaa huutanu matkal, et antaka mun jatka!