Meil oli eilenillal viarai, ja yks viaraist kertos hauska jutu, joka olis kyl voinu päättyy vähemmä hauskastki.

Hän oli kuskannu yhten aamun likkaans kouluu, ja nähny matkal yhren tyäkaverins lapse koulumatkal.
Häne kävi sääliks, ku oli pimiä ja kylmä, ja hän ajatteli et vois samal kuskata senki kouluu, ja oli pysähtyny ja tarjonnu kyytii.
Mukula oli kiivenny takapenkil, ja nii he oli kaik kolme jatkanu matkaa.
Koulun kohral saavuttuans hän oli sanonu sil tyäkaveri muksul, et men sää silt pualt ulos, ni et jää auton al, ja tää oli kiltist kiivenny autost ulos. Sit mun kaveri oli menny kotti nukkuma, ku oli väsyny yävuaro jälkke.

Iltapäiväl oli tullu tekstari silt tyäkaverilt, et "tytär kiittää kyyrist, se oli vaa väärä koulu".
Mun kaveril ei ollu tullu miäleenkää, et se viaras mukula käy ruattinkiälist koulu! (Varmaa siin vaihees puski hiki pinta, ja posket punotti)
Mukulal oli onneks ollu kännykkä mukan, ja hän oli soittanu isäl töihi, et äitin tyäkaveri otti munt kyyti, ja jätti väärän koulun pihal. Isä oli sit kysyny, et mikä koulu se o, mut ei likka tiänny. Lopult oli onneks selvinny, misä likka o, ja isä oli käyny hakemas, ja viäny oikkia koulu.

Loppu hyvi, kaik hyvi, mut mun kaveri sanos, et ikän enä hän ei ota kenenkä mukuloi kyyti!
Näin vois käyrä kenel vaa, olka tarkkan!

Ittel mul kävi täl viikol nii, et meinasi unohta hakke mukula päiväkorist.
Kävi töitte jälkke pikasest kaupas, ja kääntysi vahinkos kottipäi. Ku mää oli ajanu vähä matka, mää muisti, et aijjuu, piti hakke mukula kans!
Ja eiku takaspäi! Onneks e ehtiny kotti asti.