Eile aamul, ku mää vei flikkaa päiväkotti, mää jäi siihe pihal kii auto kans. Pyärät sutis vaa, vaik mää kui koiti kaasutta maltillisest. Ei auttanu mikkä.

Töihi oli kiirus, ja hätä kova. Onneks päiväkotti tuli just sillo öljyy. Mää sanosi öljyauto kuskil, et tul ny auttama munt, ja tyäntämä mun auto. Se kuski oli simmone iha kivannäköne nuarmiäs, ja oikke mukava, lupas mukisemat tulla.

Sit yritetti. Mää sutisi auto kans, ja se miäs tyäns. Ei mihinkkä. Auto ei liikkunu senttiäkä.

Sit se miäs sanos, et hän vois tulla kuskipukil koittama. Ja vähä nolost, se sai heti auto liikkuma etanavauhti ettippäi ja pois siält pihalt.

"Kiitos vaa kauhiast ja hyvä päiväjatko!" ja sit mää hyppäsi autosse.

Se miäs oli siirtäny penki iha taka-asentto, ja penkki oli juuttunu siihe! Mää yriti ja yriti hinkata penkki eres takas, mut se ei inahtanukka. Ei auttanu muu, ku istu penkireunal (ja yrittä pyssy siin puttomat) ja körötellä töihi.

Töist kotti mää ajo nii, et laukku oli takapuale takan, et sai senttä vähä nojattu taakseppäi.