Voi emännä kevät, niinku yks mun lapsistani sanos piänen! Ulkon olis mitä ihanin talvisää, mut mää e uskalla men ulos!

Onk se nyssit tykkylunta, ku puis o, vai mikskä sitä sanota. Joka tapaukses puut o niin pal täyn lunta, ettei ne kestä sitä painoo. Vähä aikaa sit kuulus kamala rytinä, ku iha meijjä talo viäres katkes yks iso kuusi. Lumi vaa pöllys! Mää oli just ajatellu lähtee nuarimmaise kans ulos, mut tuli sit toissi ajatuksi, ku miättisi kui pal puit meijjä talo ympäril o. Mitä jos joku niist katke ja putto meijjä pääl?

Eile aamul oli iha kamala keli, ku räntä tuli taiva täyrelt. Kävi viämäs esikoise iso tiä vartte, ku hän lähti komppama alennusmyyntei. Kottipäi körötelles ehtisi just funteerat, et kyl mää ennemmi aja taka-, ku etuvetosel autol, ni eik tää mun etuvetone talviauto karannu käsist! Mää oli iha hättä kärsimäs, ku auto meni tiä lairast laita, eikä meinannu ollenka topat. Onneks ei tullu kukka vasta. Syrän hakkas viäl kotonki.

Eile illal jännitetti, et kestääks jääkaapi ja pakastime moottorit sitä, et sähköt pritkus yht`mitta. Nukkuma mennes mää oli iha varma, et hajonnu o, ja aamul o laimiska lattial, ku pakastin o sulanu. Ei onneks ollu. Mää ole testannu tänäpän jo kaks kertta, et pakastin toimi. Ja mimmottos? Ei saa kerto sit mun lapsil, et äiti söi salaa kaik jäätelö...