Kävi eile paikallises halpahallis ostamas purki halpa valkost maali. Sil oli tarkotus pohjamaalata enshättä eteine, kunnes sit saara remontti siihe malli, et saara tapetit seinässe.

Eile ei ensiks löytyny mistä maalitela, vaik miäs oli iha varma, et meil simmone jossa o. Illal myähä, liia myähä, se sit vihro löytys, ja oli tarkotus alka maalama heti aamust. Jottei kaik olis liia helppo, se maali oli tiätyst piloil. Iha ryynimäine ja kova klöntti purki pohjal. Meinasi mennä viämä se takas, mut sit ei löytyny kuitti mistä. Kyl se sit kuitenki löytys, vettyneen roskiksest.

Seuraavaks mää huamasi, et ei se halpahalli ol auki sunnuntain. Ei siis maalata tänäpän. Miäs oli perääantamaton. Hän meinas, et kyl hän saa maali kunnolliseks, ku oikke pal vispa. Hän sit vispas simmosel porakonevispiläl autotallis. Mun hiano auto viäres. Ens oli menny iha hyvi, mut sit oli maali vaa jotenki kummallisest alkana lentämä. Iha ittelläs. Yläkertta meijjä muitte tykön kiipes miäs, mil oli naama valkone, ku kalkkilaiva kapteenil, kenkätki oli valkoset. Arvatka mitä mää ajatteli ensmäitteks. Mun auto. Mut onneks oli onneaki tänäpän. Autos ei ole valkossi raitoi tai pilkui. Onneks.