torstai, 22. syyskuu 2011

Huanot piorytmit

Anna mun kaik kestä! Mää haluaisi assu kaupunkis, tai ainaki linjurireiti varres. Enkä omistais auto.

Kesä asti meni suht koht hyvi. Sit yks päivä maalatti tyäpaika naapuris talo katto ruiskuttamal. Ja mun ja yhreksä muun autot oli punases maalisumus. Talo omistaja pesi kätes jutust, maalareil ei ollu vakuutuksi. Mut niil oli kyl sit muuta; tarina mukka tuamioi pahoinpitelyist ja kaikke simmost, ja velkka sinne sun tänne. Muutama kohtaamise jälkke ymmärretti, et paras maksa viulut omast pussist, nii ainaki terveys ja henki säily. Tämä tapahtus just samal viikol, ku meinasi mennä vaihtama auto. Ei vaihrettukka.

Sit yht`äkki auto lakas ottamast kiarroksi, hyytys. Ei ku korjaamol, ja makso maltai.

Viiko pääst siit ilmotti auto, et jarrupalat tartte vaihta. Taas korjaamol. Menivät sit kysymät vaihtama paljo muutaki. Ja taas makso maltai. Tämä oli viime viikol.

Ku mää sit ajoi korjaamolt kotti, ni vähä ihmetteli simmost piänt käryy, ku tuli yhrest pyäräst. Luuli kuitenki, et ne oli uuret osat, ku ens vähä haisi. Kunnes sit seuraaval reissul huamasi, et pyäräki oli tulikuuma. Ja käry oli kamala. Eiku reklamoimaa. Eivät eres anteeks pyytäny tai pahotellu, vaik oliva vahinkos hajottanu jonku osa mun autost!

Tänäpä aamu vein sit auto takas korjaamol. Piti saara auto iltapäiväl takas. Ja olisi kyl tarvinnu sen torellaki! Mutku miäs meni hakema sitä, ni nämä valopäät oliki tilannu siihe väärä osa, vaik oliva monee kertaa kysyny mikä pyärä oli kysees. Eiväkkä voine soitta ja sanno, ettei auto saakka tänäpä. Huame kuulemma pitäis saara. Ja syytä olis saara kans! Taik muute mää suutu oikke julkisest! Mult ruppe menemä hermot.

Nymmää vaa sit laulele ittekseni, et "on paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä...". Sitä mää pruukaa ain laulel ittekseni, ku menee huanost. Joskus se autta, ain ei.

lauantai, 10. syyskuu 2011

Keilaust

Meijjä kylil o avattu uus keilahalli. Mää ole ain tykänny siit lajist, ku siin ei tul hikikää ja voi joskus iha tuuril onnistu hyvinki.

No, töis sit tuli jutuks, et jos mentäis porukal keilaama ja otettais oikke kisa. Mää siin sit meni vähä liikoi kehuskelema, ja nyt tyäkaverit sit luulee, et mää ole oikke haka keilaamises.

Oikeestas mää luuli vähä ittekki nii, kunnes sit menti tänäpän keilaamaa perheen kans. Ei luistanu peli, ei sit yhtä. Hävet sai, 4-vuatias kuapuski heitti paremmi, ku mää. Perhe nauro munt, ku olin kuitenki vähä niinku liianki innokas. Teinit ei varma enä kehta ollenka tulla mun kans keilahallil.

Mun o pakko nyt äkki ruveta reenaama vähä, et ossaisi sit eres jotta, ku mennä tyäporukal keilaama. Ettei tartte hävet!

torstai, 8. syyskuu 2011

Koulu jatkuu viäläki

Ku ny kerra pääsi kouluaiheesee, nii jatketaa siit.

Sillo ku mun poika, joka nyt o jo mua pirempi hujoppi, alotti koulu, oli alku aika hankala. Jotenki siin sit rämmitti jouluu asti, ja alko jo näyttä silt, et poika muistaa ittes lisäks tuara tavaraski kotti. Ainaki useimmite.

Joululomal yhten päivän poika sanos mul kyyneleet silmis, et "äiti, sää et ol ollenka kertonu mul, et koulu jatkuu viäl!"

Mää e tiänny mitä mää olisi sanonu, ku poika oli nii tosissas. Mää en torellakaa ollu maininnu, et kysees oli vaa pari viiko loma. Olin pitäny asia liia ittestäs selvänä. Mun kävi nii surku poikaa, ku joutusi sanoma, et voi kulta piän, koulu jatkuu viäl aika mont vuat.

Yhtee aikaa poika kanto repussas kaik mahrolliset kirjat, ettei vaa unohra mittä kotti. Vuasie varrel hänest o kuitenki kasvanu oikke "kunno miäs", joka hoita koulus ja läksys, eikä kuitenka turhii murehru.

Eli iha totta se o, et alku aina hankala, lopus kiitos seiso.

lauantai, 27. elokuu 2011

On maar se hyvä, et koulut alko!

Mää en olis kestäny enä yhtä kauemppa koluje kesäloma. Kaks teini-ikäst makas koton koko kesä. Valvosiva yät ja nukkusiva päivät. Kotti ku tuli töist, ni heti sai alka siivoma ja laittama tiskei koneesse.

Joskus mää jäti kyäki pöyräl lapu, et lope uupunu äiti pyytää, et laittaka tiskit koneesse. Jos e huamannu yksilöirä pyyntöö jommalkummal, ni kumpika ei laittanu. Ja jos huamasi, ni "valittu" valitti mun kottitultuani, et "miks mää" ja "kui ei toi".  Sil seurauksel, et mul meni hermot, ja tei itte.

Kesäkuu alus mää sanosi mukulil, et ahkeruus palkitaa. No, mittä kummosemppa ahkeruut en huamannu. Nyssit poika sanos yks päivä mul, et "äiti, sää sanosit, et ahkeruus palkitaa. Mää ole koko kesä laittanu tiskit ja viäny roskat ja siivonnu. Misä o palkka?" Mää ens vähä motkoti, mut muisti sit, et hän kyl oli sata rosentti ahkerampi, ku sisko, jote annoi sit kuitenki kympi. Taisi olla vähä liia hellämiäline.

lauantai, 15. tammikuu 2011

Euroopan kulttuuripääkaupunki

Torimuija o ollu kaua hilja, mut nyt ei voi enä ol.

Katteli telkust entise kotikaupungi Turu kulttuuripääkaupunkiavajaissi. Oli maar se onni turkulaisil, et ku koko pääkaupukihanke o  varma tullu tosi kalliiks, ni ainaki siin pääsivä halvemmal, et stx lainas haalarei!

Ajatelka kui kalliiks olis tullu, jos olis tarvinnu osta kaikil niil masentune näkösin lampsineil tyypeil vaatteet. Ei sunka ne ny misä vaa krekkaleis olis voinu ol? Tuli miäle, et olik siihe homma rekrytoitu kaik ne stx:ä lomautetut tai irtisanotut? Siin tapaukses ei tarvinnu eres sovitta haalarei etukätte. Kui kätevää!