Mää en olis kestäny enä yhtä kauemppa koluje kesäloma. Kaks teini-ikäst makas koton koko kesä. Valvosiva yät ja nukkusiva päivät. Kotti ku tuli töist, ni heti sai alka siivoma ja laittama tiskei koneesse.

Joskus mää jäti kyäki pöyräl lapu, et lope uupunu äiti pyytää, et laittaka tiskit koneesse. Jos e huamannu yksilöirä pyyntöö jommalkummal, ni kumpika ei laittanu. Ja jos huamasi, ni "valittu" valitti mun kottitultuani, et "miks mää" ja "kui ei toi".  Sil seurauksel, et mul meni hermot, ja tei itte.

Kesäkuu alus mää sanosi mukulil, et ahkeruus palkitaa. No, mittä kummosemppa ahkeruut en huamannu. Nyssit poika sanos yks päivä mul, et "äiti, sää sanosit, et ahkeruus palkitaa. Mää ole koko kesä laittanu tiskit ja viäny roskat ja siivonnu. Misä o palkka?" Mää ens vähä motkoti, mut muisti sit, et hän kyl oli sata rosentti ahkerampi, ku sisko, jote annoi sit kuitenki kympi. Taisi olla vähä liia hellämiäline.