Yks miäs, jonk mää hyvi tiärä ja tunne, valitta ain, et vaimo pese kaik muut pyykki, muttei häne kalsareitas, ku o ain puhtat kalsarit loppu.
Vaik e mää kyl tunnust, et mää pyykei valkkaisi, mää pese ain niit ku o enite pyykkikopas.
Joka tapaukses ny o onni potkassu miäst!
Hänel soitti joku puhelimyyjä, ja tarjos jäsenyyt jossai kalsariklupis. Joka kuukaus lähetettä uuret kalsut kotti. Ja miäs tiätyst innol liittymä!
Ny vaa orotella, et mimmossi kalsui posti kotti kanta!